Pekki pohtii

Miten käsitellä kiellettyä ulkomaalaisahdistusta?

  • Miten käsitellä kiellettyä ulkomaalaisahdistusta?

 

Se, mitä maailmalta ja varsinkin ääri-islamin taholta kuuluu meille Suomeen, aiheuttaa ilmeisiä epäluuloja, turvattomuudentunnetta ja ahdistusta, vihan tunteitakin. Tämän ei välttämättä tarvitse aina olla rasismia. Kun suuret ostoskeskukset ja julkinen ympäristö vilisevät yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia ja suureksi osaksi juuri muslimiväestöä, monista tuntuu, että heiltä viedään tuttu ja turvallinen tila ja ilmapiiri.

Miten käsitellä tätä tunnetta ja ahdistusta ääneen saamatta rasistin leimaa? Vai kielletäänkö tämän tunteen olemassaolo ja koetetaan valistaa ja sivistää ihmisiä siitä, että nykyajan ihmisellä ei kuuluisi olla sellaisia tunteita? 

Mitä on oikea suvaitsevaisuus, kun monia ahdistaa sellainen tunne, että oman kotimaan perinteinen pohjoismainen väestörakenne vääjäämättä muuttuu lopulta suurelta osin arabi- aasialais- ja afrikkalaisperäiseksi, ainakin nykyisten syntyvyyssuhteiden vallitessa? 

Muutos on väistämätön ja itse kyllä hyväksyn sen tosiasiana. Mielestäni yhteiskuntamme tärkeimpiä kysymyksiä on kuitenkin nyt, miten käsitellä näitä muutosahdistuksia, joita uskon piilevän suomalaisissa pinnan alla vielä suuremmat määrät, kuin tähän saakka on tullut ilmi. Mitä toimenpiteitä tarvitaan, jottei tämä kielletyn ja kätketyn ahdistuksen, epävarmuuden ja vihan ilmitulo purkautuessaan saisi aikaan suurempia vahinkoja, kuin jo on tapahtunut? 

Näiden tunteiden pilkkaaminen ja leimaaminen rasismiksi ei auta tilannetta. Olisi löydettävä toisenlaiset ilmaisutavat suomalaisuuden, isänmaallisuuden ja väestörakenteen muuttumisen aiheuttamien inhimillisten tunteiden ja pelkojen käsittelyyn, kuin polttopullojen heittely, tai toisaalta herkkänahkainen vihapuhujan  ja rasistin leiman lyöminen niihin, jotka uskaltautuvat edes puhumaan näistä tunteista.

Maamme taloustilanne ja lisääntyvä työttömien ja vähäosaisten määrä ovat omiaan vielä kärjistämään näitä tunteita. Monet kokevat ymmärrettävää katkeruutta siitä, että maahamme kotiutetaan pakolaisia suurin kustannuksin, kun samalla omia etuuksia jopa leikataan. 

Tilanteet ovat sattuneet mahdollisimman epäedullisesti samaan aikaan, eikä kumpaankaan, pakolaisongelmaan ja taloustilanteeseen, ole näkyvissä nopeita ratkaisuja. Olemme koettelemuksen edessä. 

Kuitenkin Suomi on selvinnyt pahemmistakin kriiseistä, kuten vapaussodasta, talvisodasta ja monisataatuhantisesta karjalaisten pakolaisongelmastakin. Niin selvitään nytkin, uskon.

Mutta minkälaisia muutosvoimia tämä selviytyminen nostaa Suomessa esiin, jää nähtäväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat